Hellouu! Tänään olis tarkotus lähteä kaverin kans ideaparkkiin, ja kun tässä aamulla ehdin pienen kollaasin väsätä, niin aattelinpa laittaa sen sitten tänne. Jotain tämänsuuntasta yritetään lähteä hakemaan, saas nähdä mitä tarttuu mukaan..vai tarttuuko mitään. Ainakin turhia heräteostoksia yritän kaikin mahdollisin tavoin välttää :D wish me luck!
Näin vielä ennen uuttavuotta pikku joulunjälkeispostaus. Elikkäelikkä joulu meni mukavasti porukoitten kans vietellen, ja nyt voikin sit rauhassa alkaa ootella vuoden vaihtumista. Jos se talvikin sit tänne vaikka pikkuhiljaa tulis..oisin kiitollinen. No mut tässä kuitenkin parista joululahjasta kuvat, jotka jäi erityisesti mieleen:-)
Tätä lahjaa avatessa tuli kyllä naurun ja liikutuksen sekasia kyyneliä, ei voi muutakuin sanoa, että yks mahtavimmista lahjoista piiitkään aikaan!
Albumin sisällä oli siis kuvia mun läheisimmistä ystävistä kekseliäitten kuvatekstien kera, ja bongasin sieltä pientä tarinanpätkääkin. Kuvia löyty jo vuodesta 2005 asti, ja ai että varsinkin niille vanhemmille sai nauraa:D Albumin viimeseltä täytetyltä sivulta löyty vielä pieni yllätys:
Ehkä maailman tyylikkäin plektra! En edes tienny, et tällasia on olemassa, ja nyt en uskalla käyttää tota, ku pelkään noitten tekstien kuluvan pois:D Voi että, oon niin ilonen tästä koko lahjasta, mahtavaa et joku on jaksanu nähä vaivaa :---)
Nää kirjat tuli oikeestaan vasta joulun jälkeen (siks eivät ehtineet tuohon ylimpään kuvaan), kun tilaus oli vähän myöhässä, mutta eipä se mitään haitannut. Äipältä ja veljeltä siis nämä, tykkään kovasti!
Toiselta kaverilta sain ihanat villasukat:3 Mistä se tiesi, et tarvin villasukkia? Mistä se tiesti, et just nää värit on täydelliset? Ja mistä se tiesi, et ne pitää olla just ton kokoset? Oon aina tienny, et meijän välillä on joku telepaattinen yhteys, mut ei olla nähty kunnolla pariin vuoteen ja silti lahja osu näin nappiin, ei voi muuta kun ihmetellä :--D
Eipä tässä muuta ihmeellistä, päivät on kulunu Vampyyri päiväkirjoja kattellessa ja vaatekaapista turhia vaatteita tyhjentämällä vaatteille uskoutunutta sielua riipimällä, joka ei haluais luopua yhdestäkään vaatekappaleesta verukkeella entä jos? Sillä kyllähän paitaa, joka on pyöriny lähes käyttämättömänä kaapissa monta vuotta voi vielä hyvin tarvita vaikka ens vuonna..? No, totuus oli sit kohdattava. Jos en oo käyttäny jotain vuoteen, niin hyvin pienellä todennäkösyydellä tuun sitä seuraavaankaan vuoteen käyttämään, joten kaikki turhat (melkein) lähti kaapista kavereille ja vaatekeräykseen. hyvä minä!
Käytiin eilen kaverin kanssa ulkona kuvailemassa, vielä kun lumesta oli
muutakin kun pelkät märät lammikot jäljellä :( No, eipä auta kun tyytyä
tähän mitä on, ja yrittää nauttia joulusta muulla tavalla. Itseasiassa
voisinkin lähtee tästä koristelemaan kuusta, rentoutumaan juomalla
kuumaa vadelmamehua ja odottelemaan huomista.
Ps. Oon tänä vuonna jotenkin korviani myöten täynnä joulubiisejä, eikä mikään niistä saa oloo tuntumaan yhtään joulusemmalta paria poikkeusta lukuunottamatta. Mut sitten koulun yökirkossa kuoro laulo aivan käsittämättömän ihanasti Shout to the Lordin, ja tajusin ettei sen tarvi olla joulubiisi et pääsee joulufiilikseen, suosittelen ehdottomasti!
Shout to the Lord
Rentouttavaa joulua kaikille! :---)
torstai 15. joulukuuta 2011
Hellou! Aattelinpa tässä laittaa kuvan siitä haalarista, kun se nyt vihdoin on valmis. Tai oikeestaan valmis se on ollu jo jonkin aikaa, mut kuvia en tänne asti oo vielä saanut laitettua. Ja asiasta moottorisahaan, kuvaamisen kannalta talvi ei oo mitään parasta aikaa näin sisätiloissa kuvatessa, kuten kaikki varmaan tietää, kun tulee niin nopeesti hämärä. Tarvisin vissiin jotkut über spottivalot, että saisin edes jonkunlaisen kuvan aikaseks, mutta koska en sellaisia omista, niin pakko tyytyä nyt näihin. Ehkä pitäs harkita myös uuden kameran ja miksei samantien jalustankin laittamista ens vuoden joululahjalistalle..;)
Siinäpä se kaikessa räikeydessään:) Haalarin valmistuessa kävi vielä semmonen hauska juttu, että me pidettiin koulussa lasten oikeuksien päivän kunniaks oma lasten päivä, johon sai sitten pukeutua teeman mukaan. No, eikun potkupuku niskaan ja koulun penkille, kun sattu just sopivaan saumaan! Ja voin sanoa, että ainakaan ei tullu kylmä koulupäivän aikana:--)
Innostuin sitten kynnetkin lakkailemaan lapsellisiks tuota päivää varten:) juu ja onpas nätisti lähteny nuo lakat jo rapisemaan pois...
Eipä kai tässä muuta, paitsi kuulumisista sen verran, että tiistain tanssinäytös meni mukavasti mokista ja mustelmista huolimatta, ja huomenna oliskin sitten ajotunnilla moottoritieajoa tiedossa, jänskättää! huh, miten ihmeessä autokoulusta pääsee kunnialla läpi? jos jollain on siihen vastaus niin ilmoittautukoon heti!
Nyt kyllä ajatukset lyö lukkoon sen verran pahasti, että parempi jättää pidempi bloggailu toiselle päivälle, öitä!
On niitä päiviä, kun tuntuu et kaikki tuttu katoo ja etääntyy ajan kuluessa. Tuntuu, et me kaikki kasvetaan toisistamme erilleen, ja on vaan sattumaa kenen kanssa tulee toimeen vielä erilleen kasvun jälkeenkin. Mihin on kadonnu ne kaikki päivät, jollon eli vaan sitä hetkee ja ajatteli, et tää jatkuu ikuisesti?
Mutta eihän se niin mee.. Ehkä mä vihdoin alan oppia, ettei asiat tässä maailmassa oo pysyviä, vaikka kuinka toivois. Ja ehkäpä lopulta onkin oikeestaan parempi herätä tähän todellisuuteen, vaikka tää oliskin se vaikeempi. Koska jos siihen ei heräis, miten siinä vois ikinä oppia elämään? Hetkessä elämistä en kuitenkaan haluu kadottaa huolehtimalla vaan tulevasta tai menneistä, vaikka käsitys elämästä kasvaessa muuttuiskin. Uskon kuitenkin siihen, et tässä ajan kuluessa myös se hetkessä elämisen taito ennemminkin kasvaa, kun katoo. Varsinkin kun tajuaa ettei kaikki oo pysyvää, niin haluaa nauttia siitä hetkestä niin kauan kun se on vielä siinä. Ennenkun se muuttuu pelkäks muistoks.
Ajatus siitä, että jos elämässä tapahtuu muutoksia, kannattaa antaa niiden tapahtua, vaikka ne poikkeaiski siitä mihin on tottunu, on muodostunu mulle tässä viime kuukausien aikana yheks tärkeimmistä, ja yritän edelleenkin päntätä sitä päähäni. Tiedän etten kuitenkaan voi pitää kaikkee ennallaan tai tehä päätöksiä muiden puolesta. Haluun vielä joku päivä ymmärtää sen ja käsittää sen perimmäisen tarkotuksen. Tällä hetkellä tyydyn vaan siihen, että yritän muutosten antaa tapahtua, vaikken vielä ehkä täysin tiedäkään miks. Just let it happen.
Toinen mitä oon miettiny on se, ettei pidä katuu sitä, mikä on saanu sut hymyilee. Ei ylämäki jatku ikuisesti, joten pitäiskö kaikkee katuu sitten kun se ei näytäkään enää niin valosalta? Elämähän ois jatkuvaa katumista, jos alkaa liikaa miettimään mikä menneissä meni pieleen. Enkä tiiä voiko edes sanoo, että elämässä joku menis pieleen, vaan jos vääriä päätöksiä tekee, niin loppujen lopuks ne vaan opettaa. Oon päättäny, et parempi tyytyy siihen mitä on just tällä hetkellä, vaikka pelkäiski sen loppuvan jossain vaiheessa. Mitä sitten? Mä haluun ottaa kaiken irti niin kauan, kun siihen on mahollisuus, enkä ajatella sitä, ettei tää kumminkaan kestä loputtomiin.
Ja pakko vielä sanoo, et vaikka haluunki elää hetkessä, ei se tarkota etteikö vois haaveilla tulevasta. Unelmia saa ja pitää olla, täytyy vaan ottaa siltä kannalta, ettei anna tulevan stressata liikaa.
Huh tulipahan selvitettyä ajatuksia, kiitos ja näkemiin.
Hellou! Vihdoista viimein on aikaa taas näyttää naamaa tälläkin suunnalla! Viimesimmästä postauksesta on niiin kauan aikaa, että ihan nolottaa, mutta nää viimesimmät viikot on ollu semmosta kiirettä ja juoksemista joka paikkaan, et ei oo totta. Johtuneeko sitten autokoulun alottamisesta, koeviikosta ja sitä edeltävistä palautasitäjapalautatätä -viikoista vai mistä, mutta eipä tässä vapaa-aikaa ainakaan turhan paljon oo ollu. Jospa nyt vähän helpottais, kun jaksokin vaihtuu..:)
Tuntuuks kenestäkään muusta, et joulu tulee tänä vuonna jo lokakuussa? Oon nyt oikeesti yrittäny tossissani saada joulufiilistä päälle, ja antanu ittelleni luvan alkaa nauttia tunnelmasta jo nyt, ettei tänäkin vuonna käy niin, että joulu tulee liian äkkiä ja sujahtaa ohi yhtä nopeesti kun tulikin. Tosin oon sen verran talvi-ihminen, että ei siitä tunnelmasta oikeen kiinni saa ilman lunta. Kaipa tässä pitää yrittää keksiä joku muu keino, ideoita?
No, jouluvaloista on ainakin hyvä alottaa.
Mun joulunodotus alkaa virallisesti nyt, tästä hetkestä alkaen.
Tässä on nyt syyslomat vietelty, ja aika menikin hurjan nopeesti. Kun nyt pääsin lomailun makuun, tuntuu, että oisin voinu jatkaa sitä loputtomasti. Vaikken oikeestaan tehnytkään mitään, niin jälleen näin tappavan maanantaiaamun kokeneena, voisin melkeen sanoo, että kyllä se rentoutuminen ja kavereiden kanssa hengailu vie voiton. Tässä vielä pientä syyslomakoostetta kuvina :--)
Käytiin äipän kanssa lauantaina ostamassa kankaat ja muut tarvikkeet haalariin, ja hinnaks tuli kaikkiaan abt 36 euroo. Eli aika halvalla selvisin noihin one piecen tai jumpinin hintoihin verrattuna! joo okeiokei, tuleehan siitä vähän värikäs..
Seuraavaa lomaa sitten vaan odotellessa, et sais ton loputtoman ajan tunteen takasin :3
paramore - hallelujah
ps. kiitokset kaikille 20 lukijalle! ootte ihania:)
Aika pitkään oon tässä jo haaveillu jump in -haalarista, ja meinasin pyörtyä, kun kävin one piecen nettisivuilla kattelemassa hintoja. Tiesin, että ne on kalliita, mutta asian sisäisti vasta kun luvut pyöri näytöllä. Sillon päätin, että teenpä sitten haalarini itte, niin ei tarvi lompakonkaan kanssa käydä turhaa vääntöä noista kolminumeroisista luvuista.
Aloin kaavoja piirtelemään tossa pari päivää sitten collegehousuista ja hupparista, ja niitä hieman muokaten tein malliks tämmösen kämäsen prototyypin vanhasta pussilakanasta. Se kaipaa kyllä vielä vähän hienosäätöö, mutta eiköhän tää tästä :)
Tää kyllä näyttää tässä vaiheessa lähinnä joltain raksahaalarilta, mut who cares? :D Plus siitä puuttuu hihat ja huppu kokonaan, mut tuskinpa jaksan niitä tohon protoon kiinnitellä. Niin ja suunnittelin lopputuloksesta kolmiväristä, mut saas nyt nähä miten koko jumppariprojekti etenee.
Tuntuu, et näistä jump ineistä kohutaan joka toisella keskustelufoorumilla,
ja muutenkin kuulee aina sillon tällön ihmisten naureskelevan sitä
kuinka aikuiset ihmiset liikkuu potkupuvuissa. Mut ei kai siinä, jos asu näyttää mukavuuden perikuvalta, ja sen käyttäjä on mukavuudenhalunen ihminen, niin en nää mitää syytä miks se ei ois täydellinen yhtälö. Muutenkin oon aina miettiny et
miks vaan lapsilla ois lupa käyttää haalareita? No, jokaisella
mielipiteensä, ja mun mielipide on se, et rakastuin näihin ensinäkemältä!
että semmosta, perjantaina sit kangasostoksille :---) !
Alkuviikosta meille tarjottiin koulun kautta tilaisuus päästä kattomaan Tero Saarinen Companyn nykytanssiesityksen Scheme of Things/Vox Balaenae ennakkonäytöstä, ja tottakai sinne tuli lähdettyä. Täytyy sanoa, että hieno esitys oli ainakin siltä osin mikä nähtiin, ja olishan siitä mielellään tuon Vox Balaenaenkin kattonu. Ja kyllähän se koulunpenkillä istumisen voitti, ehdottomasti :--) Kaikki valaistukset, musat ja tietenkin tanssi oli hienoo katottavaa, kun ei oo just täntyyppistä esitystä ennen nähny, ja koko näytös oli vielä samaan aikaan pelottava, kiehtova, mut silti omalla tavallaan humoristinen, niin mikäs siinä kattoessa. Plussaa toi vielä esityksen jälkeinen puolituntinen jutteluhetki työryhmän kanssa esityksestä ja tanssista yleensä. Niin ja esitys saa ensi-iltansa Ranskassa 5.11, että jos sinnepäin ootte menossa, niin käykääpä ihmeessä kattomassa :D
tuosta vielä nettisivut http://www.terosaarinen.com/en/, ja näin bloggaajana täytyy sanoa, että tuota kautta löytyy myös näiden blogi, jos jotakin kiinnostaa(:
Eipä tässä muuta tällä kertaa, paitsi hyvä biisi kuunneltavana.
birdy - skinny love (bon iver cover)
i told you to be patient
i told you to be fine
i told you to be balanced
i told you to be kind
päättettiin rentoutua porukalla viettämällä tyttöjeniltaa ihan extempore! Ilta sisälsi saunomista, kasvonaamioita, jalkakylpyjä, pitsaa, mässyä, pelailua, leffan kattomista(lue: hanski oli ainoo, joka pinnisteli hereillä ja katto leffaa, kun muut katteli vissiin leffan sijasta omia uniaan..) ja muuten vaan höpöttelyä maailman menoista. Tän rentoutumisen jälkeen oli kyllä jo täysin unohtunu kaikki alkuviikon pakkopanostukset. Ai mikä koeviikko..?
Illan ja yön jälkeen pääsinkin sitten käsiksi ruoki sukulaiset -projektiin:
tällaisella lopputuloksella:
Joka onnistui muuten hyvin ihan gluteenittomanakin versiona. Ohjetta en nyt löydä, mutta hellapoliisin sivuilta mahdollisesti löytyy :)
Tämä ilta menikin sitten lenkkeilyn ja näitten übersiistien kukkakynsien merkeissä:
